Elämyspedagogiikka

Elämyspedagogiikan tunnetuin kehittäjä on saksalainen reformipedagogi Kurt Hahn (1886-1974).

Hahnin pedagogisena ideana oli, että oppiminen ja kasvaminen tapahtuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa heidän kohdatessaan haasteita uusissa olosuhteissa.

Hahnin lähtökohtana oli suojella nuoria huonolta fyysiseltä ja psyykkiseltä kunnolta, aloitekyvyttömyydeltä, vastuuttomuudelta itseä ja toisia kohtaan sekä itsekurin ja pitkäjänteisyyden puutteelta.
Hän perusti maaseutukouluja Saksaan ja Englantiin viime vuosisadan alussa.

Hahnilainen koulutusfilosofia kehittyi yksilökeskeisestä näkökulmasta kohti demokraattista ryhmätoimintaa.

Hahnin pedagogisena ideana oli, että oppiminen ja kasvaminen tapahtuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa heidän kohdatessaan haasteita uusissa olosuhteissa. Tärkeää on tämän prosessin liittäminen jokapäiväiseen elämään. Hahnin lähtökohtana oli vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen tajunnan, aistimuksien ja tuntemuksen kautta (PÄÄ- KÄSI- SYDÄN). Hän määritteli kaksi oppimisen ja kehittymisen tapaa: tunteen ja aidon toiminnan yhdistämisen ja toiminnan itsensä voittamiseksi. Elämyspedagogiikan toimintakeinot pitävät sisällään käsitteet:
turvallisuus, elämys, kokemus, hetkellisyys, tilannesidonnaisuus, välittömyys, luonto, aitous ja yksinkertaisuus.

Hahnilaiseen elämyskasvatukseen kuuluu vahvasti usko ihmiseen aktiivisena, vastuullisena ja täysi valtaisena kansalaisena.

Elämyspedagogiikka on jo osassa Euroopan maita, Yhdysvalloissa ja Kanadassa osana korkeakouluopetusta. Myös Suomessa on järjestetty erillisiä seikkailukasvatuksen kursseja useissa yliopistoissa

Suomeen seikkailukasvatus levisi 1990-luvulla. Vuodesta 1991 ovat Suomen Seikkailukoulutuksen tuki ry ja Perä-Pohjola-Opisto kouluttaneet seikkailukasvattajia ja tuottaneet alaan liittyvää materiaalia.

Suomessa merkittävä vaikuttaja elämyspedagogiikassa oli Matti Telemäki. Hänen ensimmäiset kokemuksensa seikkailukasvatuksesta ovat 1980-luvun alkupuolelta, kun hän kävi tutustumassa Saksassa OB-koulujen toimintaan. Suomalais-saksalaisen yhteistyön seurauksena Nurmekseen perustettiin 1990-luvun alussa Pohjoismaiden ensimmäinen Outward Bound -järjestö:OB-Finland. samalla Suomeen saatiin kolmas seikkailuohjaajia kouluttava keskus Turun KOTA/ Suomen Seikkailukasvatuksen Tuki ry:n ja Tornion Perä-Pohjolan Opiston rinnalle. Myös ammattikorkeakouluissa on elämyspedagogiikan ammatillisia lisäkoulutus-ohjelmia (mm. Kuopiossa).

Telemäki on sanonut elämyspedagogiikasta; ’Elämyspedagogiikan voisi määritellä samaan tapaan kuin Hemingway rakkauden: Siitä ei pidä puhua, sillä samalla sen lumous katoaa. Toisin sanoen tiedämme sen olevan hyvä, koska siltä tuntuu – siinä kaikki.
Toisaalta hän ajattelee elämyksiä kasvattavina tekijöinä, joista on myös puhuttava ja niitä on eriteltävä. Sillä on elämyksiä, jotka kasvattavat, edistävät persoonallisuuden kasvua, mutta on myös elämyksiä, jotka sitä ehkäisevät.